Tarvitseeko minun selittää

Tarvitseeko minun selittää? Näinhän elämässä paljolti on: ystävämme uivat virran mukana ohi; me joudumme tekemisiin heidän kanssaan; he uivat virran mukana eteenpäin, ja meidän on pakko luottaa kuulopuheisiin tai kadottaa heidän jälkensä kokonaan; he uivat virran mukana taas takaisin, ja meidän on joko uudistettava ystävyytemme – päästäksemme ajan tasalle – tai saatamme huomata että hän ja minä emme enää ymmärrä toisiamme.

Ja juuri siten käy tämän kirjan kanssa, kuten olen varma. Se on uiva ooppera, ystäväni, tupaten täynnä kuriositeetteja, melodraamaa, spektaakkelia, opetusta ja viihdettä, mutta se ui miten sattuu minun harhailevan proosani vuorovesiaalloilla: sinä saat sen näkyviisi, sitten kadotat sen, sitten äkkäät sen taas: ja vaatii epäilemättä kaiken sinun tarkkaavaisuutesi ja mielikuvituksesi – sen lisäksi aika tavalla kärsivällisyyttä, jos olet keskivertoihminen – pysyä juonen jäljillä kun se purjehtii yhtämittaa pois ja taas näkyviin.

- John Barth romaanissa Uiva ooppera, WSOY 1972, s. 24